Aukeaminen tarkottaa minulle läsnäolon syventämistä.

Uskon ja minun kohdallani tiedän, että purkaukset, aka vaiketa tunteet, tilanteet ja traumat mitä ”uudelleen elämme” tai joita saamme kehostamme vapauttaa, auttaa ja ohjaa meitä syvempään läsnäoloon. 

Aukeaminen on kontrollista luopumista ja antautumista elämälle. Se on illuusion purkamista jotka mieli on meille luonut, sisöinen turvan saavuttamiseksi. Silti nämä kuoret estävät meitä elämästä täysillä tässä hetkessä ja suurin osa meistä elää edelleen jatkuvasti menneessä tai tulevassa. Ja se on hyvin luonnollista.  Keho on oppinut ja saanut kokea sen monesti, ettei ole turvallista olla auki ja läsnä. Olemme jääneet ilman turvallista syliä, hoivaa ja läsnäoloa. Sen takia mielen oli luotava suojelusmekanismeja jolla pitää meidät elossa.

Nyt kun me olemme aikuisia, ainakin iän myötä, me jotka olemme valinneet tämän tietoisen polun, alamme olemaan siinä tilassa että me osaamme olla läsnä. Tämä mahdollistaa sen että kehomme pääsee työntämään pintaan asioita joita aikaisemmin ei ole ollut kapasiteettia tuntea. Näitä kutsun ”purkauksiksi”. Oikeasti ne ovat meidän sisäinen lapsi joka vihdoin pääsee näyttämään miltä siitä oikeasti tuntui. Ne ovat vaikeita kivuliaita ja kipeitä tunteita, jotka pääset nyt vihdoin pintaan. Koska sinä olet tarpeeksi turvallinen ja voit tätä kautta mahdollistaa sisäisen lapsesi eheytymisen.

Kuten sanoin uskon myös että nämä vaikeat tunteet auttavat meitä syvemmälle tähän hetkeen. On helppo olla auki ja nauttia kun elämä hymyilee. Mutta kun sinä koet hätää, epätoivoa, tuskaa ja ahdinkoa, elämä yrittää opettaa sinua myös hyväksymään ja olemaan länsä näiden kanssa. Mitä enemmän välttelet, vastustelet ja yrität kontrolloida näitä tunteita sitä suuremmaksi ne kasvaa. Kipu on tervettä ja osa ihmisen elämää. Se on viesti keholtasi ja haava joka kaipaa läsnäoloasi.

Läsnäolo on lääke kaikkeen.