Hermosto ja tunteet
Hermostontila ja tunteet kulkevat vahvasti käsi kädessä. Mitä enemmän kehossa on kohtaamattomia ja sulattamattomia tunteita, sitä enemmän sekä ylivirittyneisyyttä, alivirittyneisyyttä että lamaantumista koemme.
Vaikeat tunteet, joita emme ole pystyneet kohtaamaan synnyttää sisäistä rauhattomuutta, häpeää ja turvattomuutta. Näiden tunteiden takia ja meidän kyvyttömyys kohdata niitä on syy miksi kehomme lähtee luomaan erilaisia suojamekanismeja kuten suorittamista, miellyttämistä, ylianalysointia, perfektinoismia, uhrautumista ym… niiden tarkoitus on suojella ja auttaa meitä eteenpäin liian kivuliailta kokemuksilta, mutta samaa aikaa ne myös kohtaamattomana aiheuttaa sen, että me esimerkiksi emme halua/pysty pysähtyä kohtaamaan itseämme ja vaan olla. On myös hyvin vaikea nauttia ja elää hetkessä. Järjestelmämme pitää mielummin meidät kiireellisenä ja stressaantuneena koska silloin ei tarvitse tuntea niitä oikeita asioita... Pidemmän päälle tämä johtaa ylivirittyneisyyteen, krooniseen stressiin ja lopulta uupumisen ja loppuunpalamiseen. Keho ei pysty koko ajan olemaan liikkeessä. Pienen pysäytyksen tai pakkolevon jälkeen sama humppa taas jatkuu. Pärinä ja tipahdus…
Kun alamme tietoisen harjoittelun avulla pikku hiljaa, pieneksi hetkiksi viemään kehoamme kohti parasympaattisen lepää ja sulata tilaa, alkaa kehon kierrokset laskemaan ja kehoyhteys vahvistumaan. Tämä viestii keholle turvasta ja näin ollen keho yleensä suuren väsymyksen lisäksi lähtee päästämään tunteita ulos. Mitä enemmän me annamme tunteiden virrata ylös ja ulos, sitä kautta alkaa myös turva ja tietoisuus lisääntymään sekä kehon kierrokset laskemaan ja selviytymisenmekanismit poistumaan, krooninen tulehdus ja stessi vähentymään. Aito minä alkaa tulemaan esiin.
Myös sympaattinen stressi/liian korkea kortisooli kehossa, aiheuttaa ahdistuneisuuden ja masennuksenkaltaisia negatiivisia tunteita ja ajatuksia, pelkoja ja ”worst case scenarioita” sekä siihen liittyvää sisäistä puhetta. Opimmalla pysymään parasympaattisella myös ajatuksemme kirkastuu, luovuutemme lähtee virtaamaan ja näämme elämän uhkien sijaan mahdollisuutena.
Se että hermostosi on tasapainoinen ei kuintenkaan tarkoita sitä että olet koko ajan vain hyvän tuulinen..elämäsi voi olla hyvää vaikka sieltä purkautuu vaikeita tunteita. Silloin keho on auki ja virtaa.
Tunteiden kohtaaminen on iso osa eheytymistä. Niitä ei tarvitse osata nimetä tai analysoida. Ne vaan ovat. Tulevat ja menevät. Ja mitä enemmän ne virtaavat, sitä terveemmässä kehossa ja sitä tasapainoisemmassa tilassa voimme elää🩷
Älä myöskään jää yksin liian isojen tunteiden kanssa. Olen käytettävissä, mikäli kaipaat apuja tunteiden kohtaamiseen ja sulattamiseen.